Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Nordlicht

rotu ja sukupuoli Hannover, tamma
Säkäkorkeus, väri 168cm, Tummanruunikko
Syntynyt 12.08.2016, 12v
Rekisterinumero VH17-011-0182
omistaja VRL-11983, Lobrede
kasvattaja Andreas Cassel, Saksa
painotus Kouluratsastus
koulutustaso Grand Prix, 70cm

virtuaalihevonen  /  kuvat © Toffi-images, lupa / tuoja & luonne: Susiraja / sukuselvitys ei&ee: Penelopeia

Nora on hoitaessa hieman hapan ja viihtyykin mieluusti omassa rauhassaan. Tamma ei pidä muista hevosista ja potkiikin näitä, minkä vuoksi Nora tarhataan aina yksin. Happamuudestaan huolimatta Nora on kuitenkin asiallinen ihmisen kanssa, kunhan sen kanssa vietetään mahdollisimman vähän ylimääräistä aikaa. Nopeat hoidot ilman turhaa lässytystä ja pussailua ihmiseltä, joka on määrätietoinen, reipas ja rauhallinen, niin tamman kanssa ei ole mitään ongelmia. Satulavyön kiristyksestä Nora ei pidä ja saattaa potkia oikein kunnolla, jos vyö kiristetään liian nopeasti ilman ennakkovaroituksia. Taluttaessa tamma kannattaa pitää lyhyellä narulla, vaikka se ei teekään mitään typerää. Liian pitkä naru voi kuitenkin rohkaista hannoveria kokeilemaan rajojaan esimerkiksi niin, että se nykäisee äkisti itsensä irti ja lähtee tallinpihalle ilakoimaan.

Ratsuna Nora on happamuudestaan huolimatta kuuliainen ja tekee pyydetyt asiat mielellään. Se kelpaisi alkeisratsuksikin, sillä tammaa eivät virheet juuri haittaa. Niitä ei kannata tahallaan tehdä, mutta tasapainon horjahdus, nykäisevä ohjasote tai hidas pohje eivät saa hannoveria suuttumaan silmittömästi. Nora ei kuitenkaan tee asioita ilmaiseksi, vaan jotta siitä saisi parasta mahdollista suoritusta irti, on osattava jo ratsastaakin. Tamma on miellyttävän kuuliainen ja kevyt ratsastaa, eikä sen kanssa tarvitse tapella apujen läpimenosta sen kummemmin. Sitä voi ratsastaa pehmein ottein ja se vastaa apuihin yhtä pehmeästi. Lisäksi, koska Nora kuitenkin on niin reagoiva ratsu, liian isosti tehdyt avut saavat sen suorittamaan liikkeet liian isosti ja keskiravista saattaa yhtäkkiä tulla lisättyä ravia, kun ratsastaja lähtee sitä liian innokkaasti pyytämään. Lähes kaikki tuntuu olevan Noralle helppoa, eikä sen kanssa tarvitse kiristellä hampaitaan, tehtiin sitten piruettiharjoituksia, lisättyjä askellajeja tai siirtymisiä.

Nora lastautuu hyvin, oli kyse sitten trailerista tai hevosrekasta, eikä sen kanssa matkustuksessakaan ole ongelmaa. Kisapaikalla tamman häntään sidotaan punainen rusetti ja kunhan kilpakumppanit kunnioittavat sitä, ei Nora potki muita. Verkassa sitä ei tietenkään itsekään kannata viedä liian lähelle muita hevosia. Tamma pitää kisapaikkojen hälinästä ja onkin hieman energisempi ratsu kuin kotioloissa. Sen kanssa on kuitenkin mukava tehdä töitä, sillä Norasta tietää aina sen antavan radalla parastaan.

 

Sukuselvitys

isä Northbursts
hannover, tummanruunikko, 171cm
 
ii. Neonblazes
hannover, musta, 170cm
iii. Nanoflares
iie. Traminette
ie. Arktikia
hannover, tummanrautias, 168cm
iei. Arkanaar
iee. Elegantie
emä Saraswati
hannover, ruunikko, 166cm
 
ei. Shatranj
hannover, punarautias, 166cm
eii. Shamshir
eie. Nebelline
ee. Romilly
hannover, tummanruunikko, 165cm
eei. Rathenau II
eee. Thekla

i. Northbursts oli 171cm korkea, tummanruunikko läsipää, jolta löytyi niin liikettä kuin kokoa. Burn lempinimellä tunnettu ori oli rakenteeltaan melko raskasta tekoa, mutta pitkä jalkaisena se sai itsensä näyttämään varsin sporttiselta hevoselta. Burn kilpaili kouluratsastuksessa nuoruusvuosina paljon kasvattajansa kanssa, mutta omistajan huomattua, että orissa oli kapasiteettia odotettua enemmän, päätti tämä myydä hevosen eteenpäin. Uuden omistajan kanssa Burn pääsi kilpailemaan laajemmin Länsi-Euroopassa ja nousi Grand Prix -tasolla usein lähelle kärkijoukkoa. Sijoituksia orille ei ropissut montaa kappaletta, mutta Burn oli tasainen ja varma suorittaja, tehden siistejä ratoja. Luonteeltaan ori oli energinen, mutta miellyttämishaluinen ratsu. Hoitaessa Burn oli äkäinen yksilö, mutta ei uhittelun ja pienen kuopimisen lisäksi tehnyt ihmeempiä. Jalostuskäytössä ori oli suosittu, sillä sitä tarjottiin halpaan hintaan ja hyvien suoritusten ansiosta etenkin aloittelevat kasvattajat suosivat oria. Jälkeläisiä syntyi lopulta neljäkymmentäkaksi, joista suurin osa syntyi Saksa-Hollanti-Itävalta alueille, mutta muutamia yksilöitä syntyi muualle Eurooppaan sekä Pohjoismaihin. Burn lopetettiin 24-vuotiaana vanhuuden tuomiin vaivoihin.

ii. Neonblazes oli pikimusta, 170cm, suoraan sanottuna pelkkää jalkaa oleva hannoverori. Neon oli rakenteeltaan pitkä runkoinen, minkä lisäksi orilla oli todella pitkät jalat ja moni haukkuikin ulkonäön vuoksi hevosta ajokoiraksi, joka oli syntynyt vahingossa kavioeläimeksi. Neon ei antanut ulkonäön kuitenkaan haitata ja orista kuoriutui ajan mittaan erinomainen kouluhevonen, jolta löytyi liikettä monen hevosen edestä. Ori kilpaili parhaimmillaan Grand Prix -tasolla ja sai kerättyä mukavan potin ruusukkeita itselleen. Neonin ura loppui kuitenkin jo pari vuotta sen jälkeen, kun ori oli päässyt kilpailemaan isojen jehujen rinkeihin. Neon loukkasi jalkansa tarhassa ja pahanlaatuinen jännevamma esti orin aktiivisen käytön ratsastuksessa. Niimpä se siirtyi jalostuskäyttöön kuntouduttuaan, mutta astui vain luomuna kotitilallaan, minkä vuoksi kysyntää ei ollut paljoa. Varsoja orille syntyi kymmenen, kaikki Saksaan, joka oli Neoninkin kotimaa. Ori periytti vahvasti pitkäjalkaista rakennettaan ja jälkeläiset olivat varsasta asti varsin hassun mallisia koipiensa vuoksi. Neon periytti hyvin myös hyvää ratsastettuvuutta ja omistaja myöhemmin harmitteli, kun ei ollut tarjonnut oriaan ulkomaille jalostuskäyttöön. Neon lopetettiin 20-vuotiaana kun aiemmin saatu jännevamma alkoi vaivaamaan ja liikkuminen kävi orille vaikeaksi.

ie. Arktikia oli kaunis tummanrautias, 168cm ja varsin kipakka luonteinen hannovertamma. Arktikia myytiin vuotiaana huutokaupassa alhaiseen hintaan, mikä johtui todennäköisesti siitä, ettei tamma ollut mistään erityisen hyvästä suorittaja suvusta, minkä lisäksi Arktikia oli nuorena varsin kömpelö liikkeiltään. Ulkonäköä neidissä kyllä oli ja uusi omistaja kertoi myöhemmin ostaneen tamman, koska “Jokaisen hevoskasvattajan tulee omistaa yksi kaunis hevonen, vaikka se oli luonteeltaan vähän huono tai liikkeiltään ei niin hieno”. Arktikialla teetettiin heti varsa, sen ollessa tarpeeksi vanha, minkä jälkeen tamma koulutettiin ja vietiin kouluradoille. Koulutuksessa kesti pitkään, sillä Arktikia oli luonteeltaan reaktiivinen ja herkkä. Kun tammasta lopulta saatiin kelpo ratsu, päästiin kilpailemaan ja sijoituksiakin tuli kotiin sillon tällöin. Arktikia kilpaili parhaimmillaan Intermediate I:stä ja liikettä olisi löytynyt ylemmäskin, mutta vaikean ratsastettavuuden vuoksi ei tammalle saatu koulutettua vaativampia asioita. Varsoja Arktikialla teetettiin kilpauran jälkeen vielä yksi, mutta koska tamma oli rakenteeltaan vähän sinne päin ja luonteeltaan myös omalaatuinen tapaus, ei varsoja viitsitty enempää teettää. Kummassakaan jälkeläisessä ei ollu erityisemmin emänsä piirteitä, mitä nyt vähän enemmän luonnetta. Arktia kuoli 26-vuotiaana sydänkohtaukseen kotilaitumellaan.

e. Saraswati oli ruunikko tähtipää kera mainion luonteen. Saraswati oli hevonen, jonka jokainen junioriratsastaja olisi halunnut ratsukseen. Tamma oli kuuliainen, osaava ja herkkä ratsu, joka ei välittänyt ratsastajan virheistä, vaan auttoi korjaamaan ne. Kilpailu-ura jäi Saraswatin kohdalla lyhyeksi, sillä kun huomattiin, että tamma oli loistava opetusmestari, alettiin sitä käyttämään harjoitteluhevosena nuorilla ratsastajilla. Saraswati osasi kaikki Grand Prix -tasolla vaadittavat liikkeet ja kilpaili myös kyseisellä tasolla muutaman startin, sijoittuen jokaisessa. Yleisesti tamma oli luonteeltaan hieman hapan ja yritti ajoittain purra hoitajaansa, mutta hyvä ratsastettavuuden ansiosta pienet äksyilyt armahdettiin. Saraswati nosti useamman ratsastajan vaativalta tasolta grand prixiin kotitreeneissä ja myöhemmin tamman “oppilaat” kilpailivat muilla hevosilla Euroopan eri puolilla. Saraswatilla yritettiin teettää myöhemmällä iällä varsoja, mutta ensimmäinen synnytys oli tammalle vaikea, minkä vuoksi riskejä ei lähdetty ottamaan uudestaan ja varsa jäi sen ainoaksi. Varsa oli luonteenosalta suora kopio emästään, mutta ulkonäön sen sijaan jälkeläinen otti isän puolelta. Saraswati toimi 21-vuotiaaksi asti aktiivisessa ratsukäytössä, kunnes tamma sairastui kuumetautiin, eikä enää palautunut entiselleen, minkä vuoksi se päätettiin lopettaa.

ei. Shatranj oli näyttävä ja suuriliikkeinen punaraudikko. Vaikka se ei ollutkaan erityisen suurikokoinen, sen liikkeitä kuvailtiin todella matkaavoittaviksi ja laajoiksi. Shatranj myytiin kaksivuotiaana huutokaupassa belgialaisratsastajalle, joka ratsutti orin ja kilpaili sillä ikäluokkakilpailuissa lähinnä Saksassa, jossa ratsastaja piti omaa valmennustalliaan. Ori nousikin melko nopeasti Grand Prix -tasolle, jossa se kilpaili jo yhdeksänvuotiaana hyvällä ja tasaisella menestyksellä. Orin kilpaura keskeytyi kuitenkin ennenaikaisesti sen liukastuttua tarhassa, ja loukattuaan jalkansa. Suositus oli ettei orilla enää treenattaisi rankasti, ja eläinlääkäri painottikin kilpauran lopettamista tähän. Orin hyvä ja tasainen suorittaminen korkealla tasolla oli kuitenkin saanut monet kiinnostumaan, joten pian sen omistaja saikin melko avokätisen tarjouksen eräältä oriinpitäjältä. Niinpä Shatranj myytiin saksalaiselle oriasemalle, jossa se oli tarjolla jalostukseen usean vuoden ajan. Ori osoittautui tehokkaaksi tiinehdyttäjäksi, ja sen varsat paljastivat myöhemmin omaavansa laajalti isältä perittyä kykyä korkealle tasolle kouluratsastuksessa.  Jälkeläisiä orille syntyi lähemmäs sata kappaletta. Shatranj oli jalostuskäytössä 20-vuotiaaksi, jolloin se pääsi täyseläkkeelle. Raudikko lopetettiin kaksi vuotta myöhemmin osittain vanhan jalkavamman ja osittain vanhuuden tuottamien vaivojen vuoksi.
 
ee. Romilly oli melko vaatimaton tummanruunikko tamma, joka itse kilpaili lähinnä Helppo A-tasoisia luokkia, startaten vain yksittäisiä kertoja vaativalla -tasolla. Tamma oli kuitenkin lähtöisin erittäin tuottoisasta emälinjasta, mistä syystä se päätyikin jo nuorena intohimoisen hannoverkasvattajan omistukseen. Vaikka tamma ei itse menestynytkään merkittävästi kouluradoilla se omasi kuitenkin todella hyvän luonteen ja erittäin kompaktin rakenteen. Tamma kantakirjattiinkin I-palkinnolla, ja se sai useita ylistäviä arvioita arvostetuilta näyttelytuomareilta. Tamman rakenteellinen vahvuus olivat sen erinomaiset jalka-asennot sekä loistava urheiluhevosen malli. Rakenteellisen erinomaisuutensa ja miellyttävän luonteensa vuoksi tammalle oli helppo löytää oreja, ja se varsoikin ensimmäisen varsansa melko kovapäisenä tunnetusta kouluhevosorista. Tämä kuitenkin osoittautui loistavaksi yhdistelmäksi, mistä syystä tamma astutettiin uudelleen samalla orilla. Omalla luonteellaan se nimittäin onnistui tasoittamaan kovatasoisia, mutta myös kovapäisiä oreja ja näin aikaansaamaan liikkeiltään itseään näyttävämpiä, mutta isäorejaan helpompia varsoja. Romilly varsoi yhteensä seitsemän kertaa, neljä oria ja kolme tammaa. Sen orivarsoista kolme on kantakirjassa ja yksi ruunattu. Romilly lopetettiin 23-vuotiaana vanhuuden vuoksi huonontuneiden hampaiden kunnon vuoksi.

 

Jälkeläiset

s. 10.07.2017 tamma Mitternachtssonne Lee isä Mortchrist
s. 22.08.2017 ori Bach Lee isä Blue Pretty Boy
s. 01.10.2017 ori Navarro Lee isä Nußknacker

 

Kilpailukalenteri (40 KRJ-sijoitusta, joista 5 voittoja)

05.08.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 4/40
05.08.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 6/40
05.08.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 2/30
06.08.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 5/30
08.08.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 2/30
09.08.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 6/40
14.08.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 1/40
16.08.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 4/40
17.08.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 6/40
17.08.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 4/30
19.08.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/40
20.08.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 2/30
20.08.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 6/30
22.08.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 2/30
23.08.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 4/40
23.08.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 2/30
25.08.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 5/40
26.08.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 5/30
27.08.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 2/30
28.08.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/30
01.09.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 4/30
01.09.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 2/30
02.09.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 1/30
02.09.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 1/30
03.09.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 4/30
03.09.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 4/30
04.09.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 4/30
05.09.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/30
05.09.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 1/30
06.09.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 2/30
07.09.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 4/30
08.09.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 5/30
09.09.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 5/30
09.09.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 1/30
10.09.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 2/30
12.09.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 4/30
14.09.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 2/30
18.09.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 4/30
20.09.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/30
28.09.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 2/30

 

Päiväkirja

18.07.2017 // kouluvalmennus // kirjoittanut Aino H.
Oona ja Nordlicht lopettelivat juuri alkuverryttelyjään, kun saavuin hiukan myöhässä kentän laidalle. Tumma tamma ei tuntunut edes huomaavan minua, vaan jatkoi työskentelyä kylmän viileästi. Kun Oona pyysi tamman reippaasta ravista takaisin käyntiin ja antoi sille pidempää ohjaa, tamma käänsi päänsä suuntaani ja hörähti. Nora näytti valmiilta varsinaiseen työntekoon, joten päätimme aloitella. Ensimmäiseksi tehtäväkseen kaksikko sai simppelin avotaivutustehtävän, joka suoritettiin kumpaankin suuntaan pitkillä sivuilla tasaisesti, mutta suhteellisen hitaasti, mikä onnistui ratsukolta todella hyvin. Nora oli herkällä tuulella ja näytti toimivan pienimmilläkin avuilla, joita Oona tammalle antoi, joten saatoimme vaihtaa tehtävää hieman haastavampaan. Kuulemma tamman heikkouksia olivat pysähdykset, joten lähdimme työstämään niitä. Käyntipysähdyksiä otettiin alkuun vain muutama, ennen kuin ratsukko sai luvan siirtyä raviin. Ensimmäiset pari toistoa sujuivat kohtuullisen hyvin, mitä nyt muutaman kerran Nora rikkoi sujuvuuden pudottamalla ensin käyntiin muutaman askeleen ajaksi. Seuraavilla kerroilla Oona antoi huolellisempia apuja ja tamma pysähtyi luontevasti ja hyvää muotoaan rikkomatta. Laukasta tamma ei kuulemma osannut pysähtyä mitenkään helposti, joten kun muissa askellajeissa pysähdykset sujuivat hyvin ja ryhdikkäästi, uskalsimme siirtyä eteenpäin.
 
Ensimmäiset pysähdykset menivät odotetustikin suoraan sanoen penkin alle. Tamma pudotti ensin joko käyntiin tai raviin, jota jatkui pahimmillaan viiden askeleen verran ennen pysähdystä. Oletimme alkuun tämän johtuvan epätasaisista avuista, joten seuraavilla toistoilla seurasin Oonan ratsastamista silmä kovana. Heti, kun suurimmat virheet saatiin korjattua ja Oonan heikkoudet paikattua, onnistuivat pysähdykset helpommin. Nora silti pysähtyi toisen askellajin kautta muutamat ensimmäiset kerrat, mutta pikkuhiljaa tumma tamma ymmärsi yskän ja onnistui pysähtymään suoraan laukasta jopa kolme kertaa peräkkäin! Näinpä päätimme valmennuksen tamman hyvään suoritukseen, ja jäin vielä loppuverryttelyjen ajaksi jutustelemaan Oonan kanssa ja katselemaan ratsukon hyvää yhteistyötä. 

 

03.08.2017 // kouluvalmennus // kirjoittanut Sippe
Astuin ulos autosta Lobreden upealla tallipihalla. Ympärilläni asteli upeita puoliverisiä, kottikärryjä työntäviä työntekijöitä ja iloisia kasvoja. Lähdin kävelemään suurinta tallirakennusta kohti, ja henkäisin ihastuksesta astuttuani lähestulkoon majesteettisen rakennuksen sisälle. Tallinomistaja Oona tuli minua vastaan melkein heti, ja hän talutti oikealla puolellaan suurikokoista mustaa puoliveritamma Noraa. Tervehdimme toisiamme, ja lähdimme kohti maneesia valmennusta varten. Oonan kävellessä alkuun vapain ohjin, kerroin hänelle valmennuksen suunnitelmista. Harjoittelisimme vastalaukkoja Hannun Vaakuna -tehtävän avulla, eli tämän tasoiselle ratsukolle melko yksinkertaisia juttuja. Toin maneesiin neljä estetolppaa, jotka ratsukon tuli tehtävässä kiertää. Laitoin jokaiselle tehtävän suoralle pätkälle myös yhdet laukkapuomit, jotka auttaisivat hevosta keskittymään jalkoihinsa.


Alkuverkkojen jälkeen Oona tuli tehtävän ensin kertaalleen ravissa, jotta sai reitteihin hieman tuntumaa. Nora suoriutui tiukoistakin käännöksistä oikein hyvin, notkea kouluratsu kun oli. Tämän jälkeen ratsukko tuli vaakunan pariin otteeseen myös myös myötälaukassa. Oona sai laukassa pitää ulkoavut todella napakoina, jotta Nora ei olisi lähtenyt kampeamaan käännöksissä ulos ja näin muuttamaan vaakunan säännöllistä muotoa. Kohta Oona nosti Noralla vastalaukan, ja tehtävää alettiin tulla näin. Vastalaukka näytti olevan Noralle periaatteessa ihan helppo asia, mutta välillä Oonan antaessa käännöksissä hieman ristiriitaisia apuja, tamma hypähti myötälaukalle. Sain painottaa paljon istuinluiden asennon merkitystä ja sitä, ettei Oona päästäisi Noraa valumaan ulospäin. Loppua kohti vaakuna alkoi jo sujua hyvin, ja päästin ratsukon loppuverkkailemaan.

 

11.10.2017 // päiväkirjamerkintä - junioriratsastaja selässä // kirjoittanut omistaja
Nora pääsi tänään junioriratsastajan testiratsuksi ja selviytyi hommastaan varsin hyvin. Alkuun tamma katsoi hieman kummastellen, että kukapas tuntematon juippi sinne selkään kiipeääkään, mutta töihin päästyä taisi unohtaa asian kokonaan. Alkuverryttelyssä ratsukko suoritti hieman väistöjä ja avotaivutusta ravissa. Nora oli varsin virrakkaalla päällä tai sitten ratsastaja puristi liikaa jaloillaan, sillä tamma näytti juuri siltä, että levittäisi pegasoksen siipensä ja lähtisi lentoon. Alkuverryttelystä siirryttiin treenaamaan hieman passage- ja piaffepätkiä, jotka olivat samalla ratsastajan ensimmäiset. Noralle homma oli kuitenkin peruskauraa ja avun saatuaan se lähti tanssahtelemaan nätisti pitkin kenttää. Ratsastajan hymy oli korvissa ja itse valmentajana sai myös vähän naurahdella. Laukkaa ei tällä kertaa otettu sen kummemmin, käytiin nopeasti vain läpi keskilaukka ja koottu laukka, jotka onnistuivat ratsukolta moitteetta. Opetusratsuksi Noraa voi tämän päivän perusteella sanoa ja varmasti junioriratsastajia tämä tamma tulee vielä kouluttamaan enemmänkin.

 

15.10.2017 // päiväkirjamerkintä - klinikalla käynti // kirjoittanut omistaja
Klinikkapäivä koitti ja oli aika lastata Nora traileriin, ajaa puolituntia lähimmälle klinikalle ja käydä kuvaamassa sekä taivuttamassa jalat. Tamma oli innokkaana lähdössä matkaan, eikä siltä tarvinnu kahdesti kysellä mennäänkö kuljetusrekkaan vai ei. Mukaan lähti muutama muukin hevonen, mutta Noran lievän "hevosvihan" vuoksi rekassa jätettiin Noran viereinen välikkö tyhjäksi hevosesta. Perille päästyä hevoset purettiin ja vietiin karsinoihin. Ensimmäisenä vuorossa oli Nora ja taivutuskokeet päästiin suorittamaan sisähallissa. Mitään pahaenteistä ei löytynyt ja tamma liikkui puhtaasti jokaisen jalan osalta. Rauhotusaineen saatuaan ei mennyt kauaakaa, kun tamma oli jo lievässä tokkurassa ja jalkojen kuvaaminen pystyttiin aloittamaan. Kuvat saatuamme sain huokaista helpotuksesta, sillä mitään huomautettavaa ei löytynyt. Hyvillä mielin Noraa voi täten käyttää jalostukseen, kun jalat ovat priimaa eikä luonnetta tai laatuakaan puutu.

 

20.10.2017 // päiväkirjamerkintä - ensimmäinen lomamaasto // kirjoittanut omistaja
Hoitajilla oli tänään onnenpäivä, sillä pitkän kilpailukauden jälkeen alkoi hevosten miniloma treenistä, mikä tarkoitti, että maastoiltaisiin urakalla. Muutamalle ratsuttajalle usean hevosen maastoiluttaminen menee turhan työlääksi, minkä vuoksi hoitajat pääsevät ratsastamaan hevosilla. Oli ensimmäisen maaston aika ja Nora varmajalkaisena johtajatammana otettiin kärkeen. Tammassa oli varsin mukavasti virtaa, sillä pihasta poistuttiin varsin vauhdikkaasti. Alkumaasto mentiin rauhallisten ravipätkien parissa, mutta kun päästiin pitkälle hiekkatielle, otettiin laukkapätkä. Nora oli selvästi odottanut tuttua suoraa, sillä se vinkaisi, heitti yhden köyryselkäpukin ja lähti vauhdilla matkaan. Sain ottaa muutaman napakamman pidätteen, jotta sain muistuteltua, että kyydissä oli ratsastaja. Laukkapätkän lopussa tamma oli jo tasaantunut ja sain siirrettyä sen ilman vetokilpaa raville, sekä lopulta käyntiin. Takaisin tallille hölkättiin rentoa ravia ja loppumatka käveltiin löysemmällä ohjastuntumalla. Innostuneimmatkin hevosen alkoivat rentoutua viimeisillä ravipätkillä, ja maastoon lähtiessä olleet tikittävät aikapommit olivat muuttuneet levollisiksi.

ulkoasu © VRL-11523 / ulkoasun kuvat © BK Horses & Marco Scheidecker / Virtuaalitalli

©2017 Lobrede - suntuubi.com